Ensimmäiset mediakasvatustunnit ovat takana ja olo ihan hämmentynyt. Hämmentynyt median määrästä. Siis mediahan on ihan kaikkea, mutta kun se on niin jokapäiväistä, sitä ei hoksaa, ei kiinnitä huomiota. Niin arkipäiväistä, ettei tajuakaan!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Omaa elämäänsä kun miettii, niin media rytmittää arkea, on selkeästi mediarutiinit. Aamu alkaa aamulehdellä, paikallislehden verkkoversion keskustelupalstan seuraaminen (josta tulee paha mieli), Salkkarit arkisin klo 19.30 (ellei ole iltavuorossa), sunnuntaisin klo 21.00 kaksnelonen (joka loppuu ensi viikolla), Aku Ankka tulee keskiviikkoisin ( vanhemmalle pojalle, ei minulle)ja kun Harry Potterin seitsemännen eli viimeisen kirjan sai luettua, niin tulikin tyhjiö elämään.

Sopiikin miettiä oliko joku noista edellisistä niin elintärkeä, ettei ilman pärjäisi. Ai niin, se kännykkäkin on aina auki…

 

Suomenkieli on ehdottomasti yksi suosikeistani. "Media" sanana onkin tosi hauska: mediakas, medioituminen, upeita sanavääntöjä! Edes Word ei tunne niitä…

 

Kiinnostavaa on seurata kuinka paljon mediaa on lasteni normaalipäivissä. Isompi on kymmenen ja pienempi neljä, molemmat poikia. Ajattelinkin, että voisin pitää mediapäiväkirjaa poikien päivistä. Toivon vaan, ettei äitinä tule huono omatunto liiasta tv:n katsomisesta…

 

Ainakin ensimmäisten oppituntien anti oli hyvä, olen oppinut jo monta uutta juttua ja saanut ajattelemisen aiheita. Mutta edelleen olen hämmentynyt!

Rikki!